15.11.2026 ___________________________________________________________________
Riihimäen Sanomat, 10.10.1925
" Hausjärvikirje
Sisältää: Hautausmaasta ja sen muistomerkeistä. - Tienviitta, joka ei tiedä mitään. - Hajallinen Hausjärvi.
Hausjärven seurakunta, joka kuluvan vuosisadan alussa lukeutui asukasluvultaan ja varsinkin liikekeskuksiltaan läänin suurimpiin, on vuosien 1918 ja 1922 tapah- tuneiden seurakunnan lohkomisien kautta vähentynyt pieneksi, hiljaiseksi maalais- seurakunnaksi.
Entisajan muistoja voidaan enää elvyttää vain tutkimalla kunnantalon arkistoa tai pistäytymällä Vuorenmäellä katselemassa vainajien kalmistoa. Kummassakin on mielenkiintoista tutkimusaineistoa. Kalmisto sijaitsee Salpausselän ylväällä har- janteella. Pitkämatkalaisempaakin ohimatkustajaa ihmetyttää sen muurien jykevyys. Suomen rikkaudesta, harmaasta graniitista ei ole puutetta ollut sitä tehdessä. Kolme kaksipuolista kivikerrosta sen muodostaa. Kivien joukossa on uskomatto- man pitkiä lohkareita. Kuten olla pitääkin, osoittamassa seurakunnan entistä suu- ruutta ja mahtavuutta ! Mutta, vaikka tämä pyhättö iältään vasta on sivuuttanut neljännesvuosisadan, tuli sen suunnittelussa tehtyä aikamoinen virhe. Se tuli pikkuinen. Ei ole kuin muutaman vuoden asia, kun kalmiston alareunalla- kin jo tulee tuo vankka kivimuuri eteen. Kymmenisen vuotta sitten tämä on seu- rakunnassa todettu, koska tietämän mukaan kirkonkokous on valinnut toimikunnan suurentamiskysymystä ajamaan. Varsin hiljaista on kuitenkin sen toiminta ollut, koska mitään näkyvää ei siitä ole ilmennyt. Asia ei kuitenkaan enää siedä viivyttelyä. Ei vielä osaa sanoa, mitä vas- tuksia siinä on edessä. Jos entisen kalmiston yhteyteen ajateltaisiin lisää maata hankittavan, niin olisi sitä otettava sen kummaltakin sivulta, toiselta yhteis- ja toiselta erihautoja varten, jos jotain järjestystä tahdotaan kalmistossa säilyttää. Aitojen siirto ja lisän laitto ei myöskään ole leikin asia. Yhtenäisyys tässäkin vaatisi samanlaisen kivimuurin tekoa. Mutta kysymys on: vieläkö löytyy edes Hausjärveltä niin uhkeita graniittilohkareita ! Ne seurakunnan johtomiehet, jotka aikoinaan tämmöisen muurin päättivät rakentaa, ovatkin jo suurimmalta osaltaan saaneet siellä viimeisen leposijansa. Siellä on heidän nimensä muistokiveen piir- rettynä. Heidän muistonsa velvoittaa nykypolvena noudattamaan heidän suunnitel- maansa.
Hausjärven kunta, sen kirkonkylä ja kirkko on tullut yleisen huomion alaiseksi. Kauttakulkuliike olettikin Helsingin-Hämeenlinnan maantiellä on nyt autojen aikakaudella aikamoinen. Autoja tulla pyyhkii yhtämittaa sitä pitkin puoleen ja toiseen. Ja vaikka ne kuinka kiireistä matkaa tekevätkin, pysähtyvät ne kuitenkin kaikki Hausjärven kirkon nurkalla, Porvooseen ja Lahteen johtavan tien risteyk- sessä. Matkakartta otetaan esille tarkasteltavaksi. Ja kellä ei sitä ole, lähtee läheisestä asumuksesta kyselemään. Ja mikä on sitten Hausjärvellä niin mielenkiintoista kyseltävää? Jo kauemmmaksikin kuuleee matkustajan puhuvan jokseenkin kor- keassa ja karkeassa äänilajissa. Tienristeyksessä seisoo vankka kivipylväs ja sen yläpäässä kolmella sivulla kaksi reikää. Mutta mitään muuta siinä ei ole. Eikä ole ollut moneen vuoteen. Siihen aikaan, kun nämä maantien eivät olleet valtion hoidossa, oli niissä reijissä kiinni valkeat laudat ja niihin präntätty: Helsinkiin, Hämeenlinnaan, Porvooseen. Tässä käy hausjärveläisille pian samoin kuin ennen Asikkalan miehille, kun he Helsinkiin menivät. He sanoivat: ei sanota, että ollaan Asikkalasta. On ollut merkille pantava asia niistä ajoista asti, kun isä ensimmäisen lampun osti, että nimi Hausjärvi on vaan tunnettu niille, jotka asuvat kirkonkylässä, mutta ei muille samaan seurakuntaan kuuluville. He ovat ilmoittanet kotipaikakseen Oitin, Mommilan, Ryttylän, Riihimäen tai Hikiän, aikoinaan myös Hyvinkään ja Jokelan eli yleensä sen aseman, josta matkalle lähtiessään junaan astuvat, vaikka asuisivat- kin siitä peninkulman päässä ja ovat kuuluneet Hausjärven seurakuntaan. Esimerkkinä mainittakoon: voimamiehemme E. Niklander, asuva Hausjärven Ru- tajärvellä, kutsutaan Oitin kanuunaksi. Kalervon kansakoulun oppikirja Nuori Tarhuri, merkitty tehdyksi Hikiän Jurmingissä, pro Hausjärven Karhinkylässä jne. Yhtenäisyystunnetta ja sen kunnioittamista ei seurakuntalaisissa ole olemassa. Viimeisenä sen puutetta osoittaa Hausjärven suojeluskunta. Se kulkee nimellä Hikiän suojeluskunta, kun johto on Hikiän kylässä. Se ilmoittaa myöskin pitä- vänsä juhlintaa Hikiän Ahjolassa, vaikka tämä paikka on Hausjärven pitäjän Hausjärven kylässä. Olisiko osalta luettava tämän syyksi, että nyt Hausjärvelle, ei sentään kuin Oittiin puuhataan omaa suojeluskuntaa?
Enemmän yhtenäisyyttä kaikissa toimissa tarvittaisiin eikä aina vaan hajotusta, irtautumista ja repimistä Äksä ”
_______________
Kirjoitus on julkaistu Riihimäen Sanomissa 10.10.1925 nimimerkillä Äksä.
Kirjoituksessa olevista asioista:
1). Hautausmaan kiviaita

Vanhan hautausmaan vanhan osan aitaa, rakennettu 1908.
Koska hautaus kirkkopihaan kiellettiin keisarillisella asetuksella vuodesta 1890 lähtien hankittiin uusi hautausmaa Vuorenmäeltä Sikopiirion yhteispalstalta.
Alue tasoitettiin ja ympäröitiin aluksi riukuaidalla. Uusi hautausmaa vihit- tiin 5.7.1891. Rahankeräys kiviaitaa ja malmiportteja varten aloitettiin heti, mutta ne rakennettiin vasta 1908. Kiviaita on ehty kaksinkertaisena ja kolmikeroksisena isoista hakatuista kivistä. Läpikäytävä on rakennettu tuon vanhan kiviaidan sivun puoliväliin.

Hämeen Sanomat, 8.10.1927
Hautausmaata laajennettiin ja laajennuosan kiviaidan urakkakilpailu järjes- tettiin 1927. Uusi aita tehtiin kivestä ja betonista ja on ohuempi, kuin vanha ensimmäinen aita.

Vasemmalla uusi aita ja kuvan keskivaiheilta alkaa vanha paksumpi aita
2). Kirkon tisteyksen tieviittapylväs
Ensin paikassa lienee ollut jonkinlainen puinen tienviittapylväs. Myöhemmin kivi- pylväs, jossa puisen opasviitat (jotka em. jutun kirjoittamisen aikoihin 1925 olivat ilmeisesti lahonneet pois). Ennen nykyistä liikenneympyrää risteyksen keskellä oli metallipylväs valoineen ja opasviittoineen.
Oudolta tuntuu, että kirjoituksen mukaan risteyksen kivinen tienviittapylväs on ollut useita vuosia ilman laudasta tehtyjä opasviittoja ! Mainitaan, että ennen kuin tiet tulivat valtion hoitoon, viitat olivat paikoillaan.
Kirkon risteyksessä on ollut samanlainen kivipylväs viittoineen, kuin alla olevassa kuvassa (osakuva postikortista) Oitissa olevasta risteyksestä. Postikortin taakse on kirjoitettu vuosiluku 1930.

Risteys Oitissa
Etelä-Suomen Sanomissa 19.1.1928 olleen uutisen mukaan Hämeen läänissä on varattu 200 000 markan määräraha uusien kilometripylväiden ja tienviittojen hankkimiseen. Keälää 1927 suoritettiin Hämeen läänissä valtion maanteiden mittaus ja pystytettiin merkkipaalut uusia kilometripylväitä varten. Teiden risteyksiin tulllan uutisen mukaan asettamaan tienviittoja, joissa on mihin tie johtaa ja kilometrimäärä.
|