15.11.2026
___________________________________________________________________

Riihimäen Sanomat, 10.10.1925

" Hausjärvikirje 

Sisältää: Hautausmaasta ja sen muistomerkeistä. -
Tienviitta, joka ei tiedä mitään. - Hajallinen Hausjärvi.

Hausjärven seurakunta, joka kuluvan vuosisadan alussa lukeutui asukasluvultaan
ja varsinkin liikekeskuksiltaan läänin suurimpiin, on vuosien 1918 ja 1922 tapah-
tuneiden seurakunnan lohkomisien kautta vähentynyt pieneksi, hiljaiseksi maalais-
seurakunnaksi.

Entisajan muistoja voidaan enää elvyttää vain tutkimalla kunnantalon arkistoa tai
pistäytymällä Vuorenmäellä katselemassa vainajien kalmistoa. Kummassakin on
mielenkiintoista tutkimusaineistoa.
Kalmisto sijaitsee Salpausselän ylväällä har-
janteella.

Pitkämatkalaisempaakin ohimatkustajaa ihmetyttää sen muurien jykevyys.
Suomen rikkaudesta, harmaasta graniitista ei ole puutetta ollut sitä tehdessä.
Kolme kaksipuolista kivikerrosta sen muodostaa. Kivien joukossa on uskomatto-
man pitkiä lohkareita. Kuten olla pitääkin, osoittamassa seurakunnan entistä suu-
ruutta ja mahtavuutta ! Mutta, vaikka tämä pyhättö iältään vasta on sivuuttanut
neljännesvuosisadan, tuli sen suunnittelussa tehtyä aikamoinen virhe.
Se tuli pikkuinen. Ei ole kuin muutaman vuoden asia, kun kalmiston alareunalla-
kin j
o tulee tuo vankka kivimuuri eteen. Kymmenisen vuotta sitten tämä on seu-
r
akunnassa todettu, koska tietämän mukaan kirkonkokous on valinnut toimikunnan
suurentamiskysymystä ajamaan.

Varsin hilja
ista on kuitenkin sen toiminta ollut, koska mitään näkyvää ei siitä ole
ilmennyt. Asia ei kuitenkaan
enää siedä viivyttelyä. Ei vielä osaa sanoa, mitä vas-
tuksia siinä on edessä. Jos entisen kalmiston yhteyte
en ajateltaisiin lisää maata
hankittavan, niin olisi sitä otettava sen kummaltakin sivulta, toiselta yhteis- ja
toisel
ta erihautoja varten, jos jotain järjestystä tahdotaan kalmistossa säilyttää.

Aitojen siirto ja lisän laitto ei myöskään ole leikin asia. Yhtenäisyys tässäkin
vaatisi samanlaisen kivimuurin tekoa. Mutta kysymys on:
vieläkö löytyy edes
Hausjärveltä niin uhkeita graniittilohkareita ! Ne seurakunnan johtomiehet, jotka
aikoinaan tämmöisen muurin päättivät rakentaa, ovatkin jo suurimmalta osaltaan
saaneet siellä viimeisen leposijansa. Siellä on heidän nimensä muistokiveen piir-
rettynä. Heidän muistonsa velvoittaa nykypolvena noudattamaan heidän suunnitel-
maansa.

Hausjärven kunta, sen kirkonkylä ja kirkko on tullut yleisen huomion alaiseksi.
Kauttakulkuliike olettikin Helsingin-Hämeenlinnan maantiellä on nyt autojen
aikakaudella aikamoinen. Autoja tulla pyyhkii yhtämittaa sitä pitkin puoleen ja
toiseen. Ja vaikka ne kuinka kiireistä matkaa tekevätkin, pysähtyvät ne kuitenkin
kaikki Hausjärven kirkon nurkalla, Porvooseen ja Lahteen johtavan tien risteyk-
sessä.

Matkakartta otetaan esille tarkasteltavaksi. Ja kellä ei sitä ole, lähtee läheisestä
asumuksesta kyselemään. Ja mikä on sitten Hausjärvellä niin mielenkiintoista
kyseltävää? Jo kauemmmaksikin kuuleee matkustajan puhuvan jokseenkin kor-
keassa ja karkeassa äänilajissa. Tienristeyksessä seisoo vankka kivipylväs ja sen
yläpäässä kolmella sivulla kaksi reikää. Mutta mitään muuta siinä ei ole. Eikä
ole ollut moneen vuoteen. Siihen aikaan, kun nämä maantien eivät olleet valtion
hoidossa, oli niissä reijissä kiinni valkeat laudat ja niihin präntätty:
Helsinkiin, Hämeenlinnaan, Porvooseen. Tässä käy hausjärveläisille pian samoin
kuin ennen Asikkalan miehille, kun he Helsinkiin menivät. He sanoivat: ei sanota,
että ollaan Asikkalasta.

On ollut merkille pantava asia niistä ajoista asti, kun isä ensimmäisen lampun osti,
että nimi Hausjärvi on vaan tunnettu niille, jotka asuvat kirkonkylässä, mutta ei
muille samaan seurakuntaan kuuluville. He ovat ilmoittanet kotipaikakseen Oitin,
Mommilan, Ryttylän, Riihimäen tai Hikiän, aikoinaan myös Hyvinkään ja Jokelan
eli yleensä sen aseman, josta matkalle lähtiessään junaan astuvat, vaikka asuisivat-
kin siitä peninkulman päässä ja ovat kuuluneet Hausjärven seurakuntaan.

Esimerkkinä mainittakoon: voimamiehemme E. Niklander, asuva Hausjärven Ru-
tajärvellä, kutsutaan Oitin kanuunaksi. Kalervon kansakoulun oppikirja Nuori
Tarhuri, merkitty tehdyksi Hikiän Jurmingissä, pro Hausjärven Karhinkylässä jne.
Yhtenäisyystunnetta ja sen kunnioittamista ei seurakuntalaisissa ole olemassa.
Viimeisenä sen puutetta osoittaa Hausjärven suojeluskunta. Se kulkee nimellä
Hikiän suojeluskunta, kun johto on Hikiän kylässä. Se ilmoittaa myöskin pitä-
vänsä juhlintaa Hikiän Ahjolassa, vaikka tämä paikka on Hausjärven pitäjän
Hausjärven kylässä. Olisiko osalta luettava tämän syyksi, että nyt Hausjärvelle,
ei sentään kuin Oittiin puuhataan omaa suojeluskuntaa?

Enemmän yhtenäisyyttä kaikissa toimissa tarvittaisiin eikä aina vaan hajotusta,
irtau
tumista ja repimistä

Äksä ”

_______________

Kirjoitus on julkaistu Riihimäen Sanomissa 10.10.1925 nimimerkillä Äksä.

Kirjoituksessa olevista asioista:

1). Hautausmaan kiviaita

kiviaita.jpg




 








Vanhan hautausmaan vanhan osan aitaa, rakennettu 1908.


Koska haut
aus kirkkopihaan kiellettiin keisarillisella asetuksella vuodesta 1890
lähtien hankittiin uusi hautausmaa Vuorenmäeltä Sikopiirion yhteispalstalta.

Alue tasoitettiin ja ympäröitiin aluksi riukuaidalla. Uusi hautausmaa vihit-
tiin 5.7.1891. Rahankerä
ys kiviaitaa ja malmiportteja varten aloitettiin heti,
mutta ne rakennettiin vasta 1908.
Kiviaita on ehty kaksinkertaisena ja kolmikeroksisena isoista hakatuista
kivistä. Läpikäytävä on rakennettu tuon vanhan kiviaidan sivun puoliväliin.

kiviaitaurakka.jpg









Hämeen Sanomat, 8.10.1927


Hautausmaata laajennettiin ja laajennuosan kiviaidan urakkakilpailu järjes-
tettiin 1927. Uusi aita tehtiin kivestä ja betonista ja on ohuempi, kuin vanha
ensimmäinen aita.

kiviaitauusi.jpg

 












Vasemmalla uusi aita ja kuvan keskivaiheilta alkaa vanha paksumpi aita


2). Kirkon t
isteyksen tieviittapylväs

Ensin paikassa lienee ollut jonkinlainen puinen tienviittapylväs. Myöhemmin kivi-
pylväs, jossa puisen opasviitat
(jotka em. jutun kirjoittamisen aikoihin 1925 olivat
ilmeisesti lahonneet pois
). Ennen nykyistä liikenneympyrää risteyksen keskellä
oli metallipylväs valoineen
ja opasviittoineen.

Oudolta tuntuu, että kirjoituksen mukaan risteyksen kivinen tienviittapylväs on
ollut useita vuosia ilman laudasta tehtyjä opasviittoja ! Mainitaan, että ennen
kuin tiet tulivat valtion hoitoon, viitat olivat paikoillaan.

Kirkon risteyksessä on ollut samanlainen kivipylväs viittoineen, kuin alla olevassa
kuvassa (osakuva postikortista) Oitissa olevasta risteyksestä.
Postikortin taakse on kirjoitettu vuosiluku 1930.

oitinristeys.jpg






















 

Risteys Oitissa


Etelä-Suomen Sanomissa 19.1.1928 olleen uutisen mukaan Hämeen läänissä
on varattu 200 000 markan määräraha uusien kilometripylväiden ja tienviittojen
hankkimiseen. Keälää 1927 suoritettiin Hämeen läänissä valtion maanteiden 
mittaus ja pystytettiin merkkipaalut uusia kilometripylväitä varten.
Teiden risteyksiin tulllan uutisen mukaan asettamaan tienviittoja, joissa on
mihin tie johtaa ja kilometrimäärä.