Lehti:  Kokoelma Aki Ranta

Niklander aloitti urheilemisen nuorena isänsä ja veljensä innoittamana.

Rautatievirkamies Vuorela vei nuoren miehen Helsinkiin vuoden 1912 olympiakisojen valintakilpailuihin,

jossa pulipää nuorukainen hämmästytti kaikkia työntämällä hyvin alkuperäisellä tyylillä kuulaa 12,10 m.

Lontoon olympialaisiin 18-vuotiaana

Hän pääsi mukaan Lontoon joukkueeseen 18-vuotiaana ikään kuin opintomatkalle. Paras oli Jalmari Sauli, 

joka työnsi sateessa nurmikolle maalatusta renkaasta 12,58 m.

Liityttyään Helsingin Kisaveikkoihin Niklander sai lisää oppia ja työnsi Tampereella 1909 jo 14,06. 

Samana kesänä hän työnsi Helsingissä molempien käsien yhteistuloksen 26,89 m, joka oli maailman-ennätys !

Vielä samana vuonna hän heitti kiekossa Suomen ennätyksen 81,64 m:n yhteistuloksella.  

Vuonna 1910 Niklander voitti Suomen mestaruudet sekä kuulassa että kiekossa ja oli mestari monta vuotta.

Molempien käsien kiekonheiton maailmanennätys tulos 87,12 m syntyi myös 1910. Tällöin hän

oli vasta 20-vuotias ja hänestä alettiin käyttää kotipaikkansa mukaan lempinimeä "Oitin Kanuuna". 

(Elmer Niklander oli syntynyt Hausjärven Rutajärvellä, mutta koska Oitti paikkakuntana tunnettiin 

paremmin mm. rautatieasemansa takia, tuli Oitti hänen lempinimeensä).

Heikot jalat ja uudet heittopaikat

Vuonna 1911 Niklander kiersi Albin Steenroosin kanssa Keski-Europassa ilman tulkkia. Matka vei miehen 

kuntoa  alaspäin. Niklanderin kerrottiin olleen ruumiinrakenteeltaan ilmiömäinen, mutta hänen jalkansa

olivat suhteellisen heikot. Heittokisoissa oli siirrytty aikaisempaan pienempiin heittorenkaisiin, jotka 

vaativat entistä ketterämpää ja tarkenpaa jalkatyötä. Suomessa oli nimittäin aikaisemmin heitetty 

2,5 metrin kokoisista neliöistä.

Jalkatyöstä ei hänelle heitoissa ollut paljonkaan apua, koska heitti kiekkoa ilman pyörähdystä 40 m.

Niklander pääsi vielä Pariisin 1924 kisoihin ja vaikka hän siellä työnsi sen vuoden parhaan tuloksensa, 

ei se ei riittänyt kärkipaikalle.

Niklander nousi maailman parhaitten urheilijoiden joukkoon lähes omin avuin. Hän ei saanut valmennusta 

eikä hierontaa tms. 

Eräällä laivamatkalla professori Yrjö Kajava laski leikkiä Niklanderin kustannuksella ja tällöin Elmer 

kaappasi miehen ja nosti tämän laivan laidan yli roikkumaan ja sanoi: " Mitäs, jos nyt pudotan ?". 

Luonteeltaan Elmer Niklander oli hiljainen ja vaatimaton ja hän harrasti metsästystä ja musiikkia.