31.3.2023

Hausjärven susikuoppa vanhalla kartalla

Ansakuopilla on Suomessa metsästetty jo kivikaudella ja suden kuoppapyynti on ansakuoppametsästyksen
viimeinen perinne, joka päättyi 1900-luvun alkupuolella.
Sudelle määrättiin vapaa kaato-oikeus Ruotsin valtakunnan alueella 1347 säädetyssä Maunu Eerikinpojan
maalaissa ja sen korvasi 1442 täydennetty Kuningas Kristofferin maalaki. Siinä ihmisiä suorastaan yllytettiin
sudentappoon ja ihmisiä kehotettiin suosimaan maahan kaivettuja sudenhautoja.

1620-luvulla jokaiseen pitäjään nimitettiin erityinen petoeläinten pyyntiin erikoistunut virkamies eli jahtivouti.
Jahtivouti oli alempi kruununpalvelija, jonka velvollisuuksiin kuului toimeenpanna ajometsästyksiä ja metsä-
palon sattuessa johtaa sammutustöitä.
Jahtivoudin järjestämään jahtiin oli pakollista osallistua, mutta se oli halutonta, koska saaliseläinten turkit
menivat tällöin kruunulle. Myös tapporaha jäi saamatta. Jahtivouteja vastustettiin myös kohonneiden verojen
takia ja heistä tulikin yleinen pilkan aihe. Metsästysasetus 1868 poisti kansalaisten velvollisuuden osallistua
ajometsästykseen ja voutien virat lakkautettiin asetuksella 10.2.1891.
                  

Susikuoppa Jonas Cajanuksen pitäjänkartalla 1749

Sudenkuoppa on merkitty karttaan nimellä: Varg stängfell af Furu,
eli suden ansa (kuoppa) hongasta

Paikka on Kirkonkylän ja Hikiän kylien välissä, vanhan Helsinki-Hämeenlinna maantien
lähellä ennen Riacanojaa (nyk. Hikiänoja). Paikka on suunnilleen entisen Osuuskaupan
kohdalla. Ansakuoppa saattoi olla kahden kylän yhteinen.

Sudenkuopat (hukanhaudat) olivat pyöreitä tai neliön muotoisia, noin kolmen metrin syvyisiä
ja levyisiä kaivantoja.
Ne vuorattiin halkaistuilla puilla tai kivillä, joiden tarkoituksena oli estää ansaan pudonneen suden
ylös kiipeäminen. Kuopan suuaukon ympärille saatettiin myös pystyttää matala aita, jonka yli susi
pystyi helposti hyppäämää. Hyppy varmisti kuoppaan putoamisen. Kuopan pohjalla saattoi olla
teräviä seipäitä ja kuopan reunalla kaulus teroitetuista puista estämässä poispääsyä.

Kun paikkakunnalla oli tehty susihavaintoja, laitettiin kuoppa pyyntikuntoon. Kuoppa peitettiin
havuilla ja oksilla ja niiden päälle asetettiin syötti. Jahtivoudit tarkastivat susikuoppia.             

Sudet tappoivat ihmisiä - ihmiset tappoivat susia

Suden tiedetään surmanneen vuosina 1710-1881 Suomessa vähintään 245 ihmistä.
Antti Lappalainen: Suden jäljet, 2005).
Jääskessä sudet tappoivat 1600-luvun puolivälissä 18 lasta. Suuri osa suden tappamista
ihmisistä olikin pieniä lapsia. Kirkonkirjoihin merkittiin kuolinsyyksi "suden syömä".
1866-1890 koko Suomessa tapettiin 5598 sutta, joka on valtavan suuri määrä ja Suomi
olikin 1900 alussa lähes sudeton. Useat ihmisten kimppuun käyneistä susistä olivat ilmeisesti
vesikauhuisia. Sudet tappoivat 1877-1880 koko massa 40 198 lammasta, 6972 nautaa ja
14 189 poroa. Ei ihme, että kova susiviha syntyi.

Sudentarha rakennettiin pihaan

Sudentarha rakennettiin pihaan aitaamalla ansakuoppa ja aidan sisäpuolelle rakennettiin
esimerkiksi koirankoppi ja sikojen aitaus. Sudelle jätettiiin aitaan pieni aukko, josta se
joutui hyppäämään kuopan päällä olevaa syöttiä tavoitellessaan suoraan kuoppaan.
Myös aitauksessa olevat kotieläimet omissa aitauksissaan houkuttivat suden tarhaan
ja ansakuopp

 Viirunaamoja liikkeellä - koiria syöty  ( lehtijuttu 1926 )

                                                         " Ne tappoivat Hausjärven kirkon luona koiran ".