Tyynelän lepokodin historiaa
Iso Tyynelä postikortti, kulkenut 1920
Diakonissa, ylihoitaja Augusta Lagerbohm alkoi rakennuttaa omaa lepokotiaan Torholaan 1914.
Hän oli aikaisemmin toiminut Mattilan lepokodissa hoitaen mm. kustantaja Werner Söderströmiä.
Lagerbohm toimi itse rakennuksen suunnittelijana, rakennuttajana ja valvojana. Tuohon aikaan
rakennusmenettely oli nykyistä paljon yksinkertaisempaa.
Ensin rakennettiin ns. Pikku Tyynelä, alakerrassa keittiö, leipomo eli pakaritupa, kamari ja iso sali.
Yläkerrassa oli neljä talviasuttavaa huonetta ja yksi kesähuone.
Lepokotia laajennettiin ja rakennettiin Iso Tyynelä. Suuren kolmikerroksien talon rakentaminen
kesti useita vuosia. Myöhemmin rakennettiin vielä Kuoppala, josta oli ensin tarkoitus tulla työnteki-
jöiden asuntola, mutta se tuli myöhemmin vieraskäyttöön. Talo oli kaksi kerroksinen.
Nyt Tyynelään voitiin majoittaa yhteensä n. 50 henkilöä.
Lagerbohmin tarkoituksena oli rakennuttaa kylään Rukoushuone, mutta se ei toteutunut, vaikka
perustuskivetkin olivat jo valmiina. Kaikki kyläläiset eivät hyväksyneet rukoushuoneeen paikkaa.
Tunnetuista lepokodin vieraista mainittakoon nuori runoilija Saima Harmaja ja professori
Oskar Merikanto, joka myös kuoli Tyynelässä.
Vasemmalla Iso Tyynelä ja oikealla toinen Tyynelään kuulunut rakennus postikortilla
Ilmoitus / Uusi Suometar 29.11.1916
Yksityinen oppikoulu perustetaan
Koska lähin oppikoulu oli Riihimäellä, perustettiin Tyynelään 1925 oma oppikoulu, johon tuli
20 oppilasta. Opettajana toimi rouva Elli Pietilä. Tässä opinahjossa saattoi suorittaa vain 1.ja 2.
luokan oppimäärän ja sen jälkeen oli siirryttävä Riihimäkeen. Tälle omalle oppikoululle saattiin
myös ilmeisesti opetushallituksen hyväksyntä ?
Augusta Lagerbohm kuoli 74-vuotiaana 1934.
Seuraavat omistajat
 Lehti-ilmoitus 1936
Suomen matkat -julkaisu, 1935
Sairaanhoitaja Hilda Paavola osti Tyynelän 1935 jatkaen sen toimintaa viisi vuotta.
Tämän jälkeen Tyynelän osti Veikko Ahtela.
Sota-aikana lepokodissa majoittui paljon helsinkiläisiä, jotka olivat lähteneet pommituksia pakoon.
Sisäasianministeriö vuokrasi koko Tyynelän ja sijoitti sinne inkeriläisten pakolisten pikkulasten sairaalan sodan loppupuolella.
___________________________________________________
Internoimisleiri n:o Tyynelässä 1944-45
Internoimisleirin perustaminen
Suomen ja Neuvostoliiton välirauhansopimuksessa 19.9.1944 suomalaiset sitoutuivat internoimaan kaikki
Saksan, Puolan ja Unkarin kansalaiset sekä estämääm näiden omaisuuden maastaviennin.
Suomeen perustettiin yhdeksän internoimisleiriä, joista Oitin leiri n:o 4 oli suurin.
Oitin leiri toimi Tyynelän lepokodin alueen rakennuksissa ja parakeissa ja leirin ympärille on rakennettu
piikkilanka-aita. Alue oli kooltaan noin 3-4 hehtaaria.
Entisen 4-tien varressa oli pääportilla lämmitettävä vartiokoppi, jossa oli aina kiväärivartio. Leiriläiset
saattoivat poistua saattovartion mukana asioille ja mm. viljankorjuuseen. Leiriläiset pääsivät käymään l
eirin ulkopuolella myös mm. lääkärissä ja hammaslääkärissä Lahdessa, Helsingissä ja Turussa pistoolilla
varustetun vartian kanssa. Oppikoululaiset kävivät kokeissa leirin ulkopuolellakin.
Leirin päällikkönä toimi lepokodin omistaja, luutnantti Veikko Ahtela. Internoituna leirillä oli 151 henkliöä.
Tyynelän lepokoti keltaisen nuolen kohdalla vuoden 1940 kartalla Oitin läpi kulkeneen
entisen 4-tien varrella Vartiomäessä. Nykyisin paikalla on rivitaloja.
Postia internoimisleiriltä
Internoiduilla on oli vapaa kirjeoikeus, mutta leirin päälliköllä oli oikeus sensuroida postia.
Paketteja sai lähettää ja vastaanottaa, mutta ulkomaille ei saanut kirjoittaa,
Radiosta sai kuunnella Suomen Yleisradiota ja vieraita sai vastaanottaa leirin päällikön luvalla.
Oitin leiriltä vuonna 1945 lähetetty postikortti, jossa mm. kiitetään saadusta paketista.
Kortilla violetti leima: Internoimisleiri 4. OITTI , sekä Oitin normaali postileima. (Akin kokoelma)
Leirin purkaminen
Sisäasiainministeriön Siirtoväen asiain osastolta tuli 22.10.1945 päivätty määräys leirin purkamisesta.
Inkeriläiset määrättiin siirrettäväksii Neuvostoliittoon ja muut muille Suomen leireille mm.Tammisaareen.
Suurin osa leiriläisitä pääsi pois leireitlä 1946. Ainakin osa saksalaista siirrettiin Saksaan.
_________________________________________
Muita sota-ajan leirejä Hausjärvellä
1). Inkeriläisten vastaanottoleiri Oitissa
Suomeen 1943 vapaaehtoisesti tuleville Inkeriläisille perustettiin vastaanottoleirejä Hankoon,
Lohjalle ja Hausjärvelle.
Ensimmäinen karanteenileiri oli Oitissa Työväen talossa ja myös Hausjärven Ahjolaa sekä
Oitin-Torholan VPK:n talon käytettiin.
Tyynelän lepokodissa toimi 30-paikkainen Inkeriläisten sairaala ja siirtoviranomaisten toimisto. Sairaalan ja leirin lääkärinä toimi kunnanlääkäri Antero Setälä. Leiriläisen muonituksesta huolehtivat paikkakunnan lotat. Karanteerin aikana järjestettiin kaikille leirilaisille sijoituspaikka, joka saattoi olla missä tahansa Etelä- tai Keski-Suomessa. 
Kirje vuonna 1944 Oittiin vastaanottoleirille. Osoitteessa V. I. leiri.
2). Kokoamisleiri n:o 13 Oitissa
Tälle leirille koottiin eri puolilta Suoma sellaisia Inkeriläsiä , jotka halusivat vapaaehtoisesti palata
Neuvostoliittoon.
Junat lastattiin Oitin asemalla. Kuljetuksia lähti kymmenittäin vuosian 1945-1947. Mukana junissa rajalle
asti oli myös muutama lotta.
______________________________________________________________
Lähteet:. Lasse Toivola: Hausjärvi kirja, 2001. Postikortit ja kartta Akin kokoelmista.
|
