Yhteystiedot

Aki Ranta

akiranta@mbnet.fi

Kävijälaskuri

Käyntejä kotisivuilla:409977 kpl

Kuuluisa murhamies tuomiolla hevosvarkaudesta Hausjärvellä 1891

Eteläpohjalaisen puukkojunkkarin Matti Haapojan (1845-1895) tiedetään varmasti tehneen kolme murhaa,
mutta niitä on arveltu olleen jopa parikymmentä. Haapoja oli Turun Kakolassa vuosina 1871-1879 ja karkasi
tuolloin neljä kertaa. Hänet karkotettin Siperiaan 1880, josta pakeni vuonna 1890. Jouduttuaan uudelleen
Kakolaan, tappoi hän kaksi vartijaa ja teki itsemurhan hirttäytymällä vuonna 1895.
Haapojasta tuli aikanaan kuuluisa ja sanomalehdet kirjoittivat paljon hänestä.

Haapojan luuranko annettiin ensin lääketieteelliseen käyttöön Keisarillisen Aleksanterin Yliopiston
anatomian laitokselle ja 1930-luvulla se siirrettiin rikosmuseoon Helsingissä. 
Matti Haapoja haudattin Ylistaroon 1995.

Ylistaron kirkonkirjaan on merkitty, että Haapoja tuomittiin 14.1.1891 Hausjärven kihlakunnan-
oikeudessa murhasta ja varkauksista mestattavaksi. Tuomio lievennettiin kuitenkin myöhemmin
vankeudeksi.

Nya Pressen -lehdessä oli 16.1.1891 juttu Haapojan käräjistä Riihimäen kestikievarissa.
Seuraavassa suomennos lehden ruotsinkielisestä tekstistä:

" Käräjäpaikalla, joka nyttemmin on muuttanut Riihimäen asemalle, tuli esiin ensimmäisenä
aiheena Matti Haapojaa koskeva hevosvarkaus Hausjärvellä, sekä kaikki Helsingin osittamat
häntä koskevat asiat.
Jo Hämeenlinnan junan tuloaikaan oli suuri joukko ihmisiä kokoontunut asemalla saadakseen
nähdä vilauksen kuuluisasta rikollisesta, joka hieman junan pysähtymisen jälkeen astui ulos
vankivaunusta hieman vaikeasti raskaan varustuksensa vuoksi, joka koostui paksuista kaula-
ja kehoraudoista liitettyinä yhteen raskailla ketjuilla, kuin myös rinnasta ja selästä lähtevät
siteet, jotka oli vahvasti niitattu kehorautaan.
Yhdellä paikalla olevalla hevosella ja reellä kahden vanginvartijan, vankikuljettajan ja aaltoilevan
ihmismassan seuraamana hänet kuljetettiin Kihlströmin kestikievariin, jossa oikeutta jaettiin.

Oikeuden edessä hän tunnusti hevosvarkauden, lisäten, että oli aikonut anastaa erään toisen
hevosen, joka kuului toiselle isännälle, mutta koska tältä mustalta oriilta puuttui kengät, jätti
hän sen talliin ja jatkoi matkaa hieman, kunnes kohtasi ulkona toisen vapaana olevan hevosen,
jonka hän valjasti kärryihin ja jatkoi matkaansa Heinolaan. Hevosen omistajalle hän sanoi
olevansa rahaton maksaakseen, mutta "kyllä Jumala maksaa ".
Tuomio hänen kaikista rikoksistaan oli kuolemantuomio.

Oli mielenkiintoista kuunnella hänen huoliteltua kielenkäyttöään, älykästä todisteluaan,
vastauksia kaikkiin hänelle esitettyihin kysymyksiin, muun muassa hänen matkastaan 
Siperiaan, josta hän lausui: " Kyllä se on niin kuin Kennan kirjoittaa ", mikä paljasti hänen
olevan selvillä tämän työstä. Neiti Wredestä hän puhui suurella lämmöllä ilmaisten, että 
tämän johdosta hän oli ajatellut, että Jumala on olemassa.
Uteliaille töllistelijöille hän lausui. " Mitä te seisotte ja katsotte minua, joka on tehnyt paljon
pahaa? ". Kysymykseen mitä hän ajatteli tuomiosta, vastasi hän vältellen, lausuen:
" Elämällä ei nyttemmin ole minulle paljon arvoa ".

____________

Riihimäen kestikievarin omistaja Johan Gustav Kihlström oli aikoinaan mm. pehtoorina Hausjärven
Hiivolassa ja vuokraajana Karan kartanossa.