Suuren lähetystön muistomitali

     Suuri adressi kerättiin Suomessa ensimmäisenä sortokautena 1899 vastustamaan keisari Nikolain II:n
     ns. Helmikuun manifestia, jonka katsottiin loukkaavan Suomen perustuslakeja. Manifesti oli ristiriidassa
     Suomen autonomisen aseman kanssa, koska lainsäädäntö olisi nyt Venäjällä ja siihenastinen Suomen         
     valtiopäivien itsenäinen lainsäädäntö oli syrjäytetty.
     
     Kansa Suomessa alkoi liikkumaan surupuvuissa ja Helsingissä olevaa Aleksanteri II:n patsasta alettiin
     kukittaa mielenosoituksellisesti.


        Postikorttikuvassa keisari Nikolai II painostetaan allekirjoittamaan manifesti.
        Henkilöt kuvassa vasemmalta lukien:  Pyhän Sydonin prokuraattori K.P. Pobedonostsev,
        keisari Nikolai II, valtakunnansihteeri V.K. Plehwe, sotaministeri A.N. Kuropatkin ja Suomen

        kenraalikuvernööri N.I. Bobrikov.                                                            Kortti Akin kokoelmista

     Manifestin oli laatinut salainen venäläinen toimikunta puheenjohtajanaan suuriruhtinas Mikael
     Nikolajevits.
     Mukana olivat Bobrikov sekä Suomen edustajana Victor Procopè, jonka mukana olo oli kuitenkin
     merkityksetön ja häneltä otettiin vaitiololupaus. Procopè yritti puolustaa Suomen säätyjen oikeuksia

     mutta onnistui saamaan manifestiin vain pieniä muutoksia.
     ( Kun suuri adressi luovutettiin, vastaanottamassa oli Victor Procopè ! )

     Manifesti annettiin 15. helmikuuta ja adressi kerättiin jo heti seuraavassa kuussa. Ylioppilaat
     keräsivät kylästä kylään hiihtäen vain 11 päivässä adressiin n. 520 000 nimeä ! Lukua voidaan
     pitää erittäin korkeana tuona aikana ja noin lyhyessä ajassa aikaan saatuna. Suomen väki-

     luku oli tuolloin n. 2,5 miljoonaa. Allekirjoittajaksi kelpasi 16 vuotta täyttänyt kansalainen.
     Valmis adressi käsitti miehen korkuisen pinon sidottuja kirjoja, 26 nidettä.

Suuri lähetystö

    Adressia keisarille viemään valittiin jokaisesta Suomen kunnasta yksi mies eli noin 500 miestä.  
    Nämä edustivat yleensä yhtä kuntaa, mutta mukana oli myös kahta tai kolmeakin kuntaa edustavia.
    Joukossa oli eri yhteiskuntaluokkien edustajia, maaseudun edustajista  80 % oli maanviljelijöitä.
    Lähetystön johtajana toimi konsuli Eugen Wolf.

    Kun matka Helsingistä muutamalla junalla Pietariin oli alkanut, sai Suomen kenraalikuvernööri
    Bobrikov tietää lähetystön lähdöstä muutaman tunnin päästä ja yritti estää sen pääsyn Pietariin.
    Uudenmaan kuvernööri De Point kuitenkin kieltäytyi lähettämästä asiasta sähkösanomaa.

    Viipuriin saavuttiin 16. maaliskuuta. Saatuaan kuulla, että Suomen Pietarin asemilla oli paljon
    poliiseja ja santarmeja, hajaantui lähetystö kahteen eri junaan. Parin päivän päästä lähetystön
    jäsenet olivat Pietarissa valtiosihteerin virastossa, jossa ministerivaltiosihteeri, kenraali Victor 
    Napoleon Procopè ilmoitti, ettei keisari ota lähetystöä vastaan, mutta ei ole heille vihainen.
    Keisari kehoitti lähetystöä palaamaan kotiinsa.
    Apein mielin lähetystö palasi Suomeen ja paluumatkalla junat vielä juuttuivat korkeisiin lumi-
    kinoksiin. Helsingin asemalla odotti tuhatpäinen, mutta hiljainen joukko lähetystön saapumista.

    Hausjärveä lähetystössä edusti maanviljelijä Pelet Sykäri, joka toimi Hausjärven kunnallislauta-

    kunnan puheenjohtajana 1893-1901. Pelet Sykäri oli myös kunnan edustajana, kun Helsingissä
    paljastettiin Keisari Aleksanteri II:n muistopatsas. Toisena edustaja oli Kalle Kajander.

    Suurta adressiä säilytetään nykyään Kansallisarkistossa.
   
 

   Kaikille Suuren lähetystön edustajalle päätettiin antaa mitali. Asian poliittisen luonteen vuoksi ei
   mitalia voitu valmistaa Suomessa valtion rahapajassa venäläishallinnon alaisuudessa, eivätkä ulko-
   maiset rahapajatkaan halunneet sitä valmistaa. Mitalit valmistettiin Tukholmassa Matts Pettersonin
   omistamassa nappitehtaassa ja salakuljetettiin sieltä Suomeen.

   Mitalin on suunnitelut Jac Ahrenberg ja kaivertanut ruotsalainen mitalitaitelilija Erik Lindberg.
   Mitali on valmistettu vuonna 1901.

  

    
     

 

      

 Helsinki - Pietari
 13-20 maaliskuuta;
 Suomen lähetystö.

 Männynhavukoriste.

Tauspuolelle kaiverrettu
saaja Kustaa Heikkilä.
Hän edusti lähetystössä
Janakkalan kuntaa.

Mitalin omistaa Eero Heikkilä.

   Kuvataulut lääneittäin

   Lähetystöstä valmistettiin tauluja, joissa henkilöt kuvattuina lääneittäin. Kuvassa Hämeen läänin -taulu.
   Taulun omistaa Eero Heikkilä.