Yhteystiedot

Aki Ranta

akiranta@mbnet.fi

Kävijälaskuri

Käyntejä kotisivuilla:440757 kpl


     Kirkonkylän nahkurien historiaa


Kirkonkylässä Hausjoen rannassa on nahkurin ammattia harjoitettu jo vuosisatoja.

Vuonna 1756 perusti verstaansa Tyrvännön pitäjästä tullut nahkurimestari Kajander
Kajanderin jälkeen jatkoi ammattia vuodesta 1845 Asikkalasta muuttanut Malmberg
Paikan valintaan vaikutti joki, sillä nahankäsittely vaati paljon vettä. Myös sijainti
lähellä maantietä oli hyvä, joten asiakkaiden oli helppo tulla.

                                                  *******

Ville Malmbergin nahkurinverstas


nahkurinverstas2.jpg
        Malmbergin nakurinverstas. Kuva:  2020 / Aki R.


Ville Malmberg jatkoi isänsä W. Malbergin ammattia.

Kurun Kanniston entinen isäntä Ville Malmberg perusti nahkurin verstaan Hausjoen
rantaan. Maantie kulki silloin vielä nykyisen Malmialan pihan kautta (tien oikaisu tehtiin
1950-luvulla). Hausjoki virtasi  vielä luonnonmukaisessa uomassaan, jokea on perattu
mm. 1950-luvulla.
Malmberg osti tontin ja rakensi siihen punaisen pitkän rakennuksen, joka on edelleen
paikallaan. Rakennuksessa on tupa. pari kamaria ja aitta. Lisäksi rakennettiin verstas
satulasepän tarpeita varten. Näitä rakennuksia varten oli joen reuna paalutettava. 
Joen rannassa taivasalla oli ns. märkäverstaan 8 pyöreää nahkojen liotusallasta.

Jokirannassa oli lisäksi sauna ja sen päässä nahkurin mankelihuone. Nahat kuivatettiin
verstaan vintillä. Nahkurille tuotiin töitä naapuripitäjistä asti. Verstaassa valmistettiin
nahan peruskäsittelyn lisäksi hevosen valjaita ja rukkaisia. Tuotteita myytiin myös myö-
hemmin rakennetussa, nykyisessä Malmialan päärakennuksessa olevassa mymälässä. 
Nahkuria kutsuttiin Malperin mestariksi.
Myöhemmin mestari osti Ali-Hinkkalan tilan ja aloitti voimaperäisen maanviljelyksen.

                                                 *******

Paavo Raitio edusti ainakin kolmatta sukua, joka jatkoi nahkurin ammattia. Hän tuli
Hausjärvelle vuonna 1930. Kansan suussa kyllä kiertää tarina, että Hausjärvellä,
juuri Hausjoen tuntumassa, olisi ollut nahkurinverstas jo isonvihan aikana
(Isoviha v. 1713-1721).
Verstaan alapuolella aivan joen varressa kerrotaan toimineen toisen ammattimiehen,
värjärin, mutta tämä oli lopettanut, tiettävästi 1800-luvun lopulla.

Oppipojaksi jo 12-vuotiaana

Paavo Raitio syntyi puusepän poikana Pöytyällä ja jo 12-vuotiaana hän meni nahkurin
oppipojaksi Auraan mestari Kalle Tuomiselle. Verstaassa, josta sittemmin kehittyi
Auran Nahkatehdas, oli siihen aikaan jo viisi oppipoikaa, joten se oli suurehko tuo-
tantolaitos. Palkkaa sai 115 markkaa sekä vaatetuksen ja ylöspidon. 
Koska Raitio oli oppipojaksi vuotta liian nuori, joutui hän olemaan opissa neljä vuotta
normaalin kolme asemesta. Aikanaan hän kuitenkin suoritti kisällinäytteen valmistamalla
turkisnahan, saapasnahan ja saapasvarret. Alkoivat kisällivuodet, sillä työnäyte hyväksyttiin.

Raitio kierteli 11-vuoden ajan ympäri Suomea olevissa nahkurinverstaissa erilaisia
nahkatöitä tehden. Tältä ajalta oli mestarilla muistissaan paljon iloisia kisällitarinoita,
joita hän mielellään kertoi vieraallekin. Haastattelijan mieleen jäi erikoisesti hänen 
todistuksensa ammattinsa iästä. Kisällitarina näet kertoo, että Johannes Kastaja asui
Siinain erämaassa pakomatkalla ollessaan Simon -parkkarin katolla. Mikäpä muu
ammattimies tämä Simon olisi ollut kuin juuri nahkuri.

Oma vertas Hausjärvelle


raitonverstas.jpg
                      Kuvassa oikealla Paavo Raition nahkurinverstas (korkea harmaa rakennus)        Kuva: Aki R.
                      Rakennus on purettu. Vasemalla näkyy matala pitkä nahkurinvertas, joka on
                      edelleen paikoillaan maantien vieressä.


Avioiduttuaan Tuusulassa, perusti Raitio oman verstaan Hausjärvelle.
16 vuotta hän toimi vuokratiloissa Malmbergilla, mutta rakensi sittemmin oman
asuinrakennuksen ja verstaan lähettyville. Apunaan hänellä työskentelivät
Annikki Siren ja Taavi Riemunen. Mestarilla on ollut verstaassaan alusta lähtien
apua, sillä nahkatyötä ei voinut tehdä yksin siinä mittakaavassa, jossa Raitio
sitä teki.

Vuosien varrella ovat hyvät ja huonot ajat vaihdelleen myös nahkurin ammatissa,
mutta Raitio oli pysynyt sille uskollisena. Hänen muistinsa mukaan 18 nahkuria
lähiympäristöstä oli lopettanut hänen aikanaan toimintansa.
Kaikkiaan kuului nahkurien ammattikuntaan tiettävästi koko maassa enää kuutisen-
kymmentä miestä (lehden haastatteluaikana v. 1960).
Näistä monet olivat ammatin koko laajuudessaan hylänneet erikoistuen siitä vain
johonkin osaan. Raitio Hausjärvellä sen sijaan valmisti vuodat raakanahkasta aina
valjaiksi saakka.

Pääartikkeleina hänellä oli juuri hevosvaljaat, mutta lisäksi syntyi myös jalkinenahkaa,
turkisnahkaa ja rukkasnahkaa. Asiakaspiiri oli laaja, sillä jonakin päivänä saattavat
Raition verstaassa tavata toisensa Forssan mies, tamperelainen mies, mies pää-
kaupungin liepeiltä ja Heinolan seudulta.
Raition verstas käsitteli vuosittain viitisensataa lampaan ja vasikannahkaa, parisataa
suurta vuotaa ja 50-60 hirvennahkaa.

Nahkoja käärmeestä tiikeriin

Verstaan seinillä riippui jäniksiä, oravia, majavia, lampaita, vasikoita, kissoja ja myyriä.
 Alakerran ammeessa oli poron, hirven, karhun ja hevosen nahkoja.

Käärmeen nahkaa tarjottiin, mutta nahkuri ei sitä ottanut vastaan.
Käärme oli kuollut jossakin sirkuksessa ja sirkuslaiset halusivat nahan valmistettavaksi.
Tiikereitä, ilveksiä ja leijonia sekä hylkeitä hän oli sen sijaan parkinnut mm. kisälli-
vuosinaan.

Työ verstaassa oli jaettu siten, että Taavi Riemunen teki nahkatyöt mestarin
auttamana, rva Siren teki yksinomaan valjaita ja mestari itse suoritti
vaativat nahan leikkaukset ja teki välillä myös valjaita ja muita töitä. 
Työ keskeytyi silloin tällöin, kun asiakas tuli valitsemaan hevoselleen valjaita.
Suurin osa tuotannosta meni liikkeille edelleen myytäväksi.

Kova kalamies

Sunnuntait mestari oli koko elämänsä ajan istunut ongella ja kertoi jatkavansa
harrastustaan edellenkin.
Kova kalamies harmitteli, ettei enää saanut versaan ikkunasta kalaa, kuten
ennen joen perkausta.
( Hausjärven lopullinen kuivatus tehtiin kaivinkoneella v. 1960 ).

Nykypolvi tuskin tietää, miten paljon eri työvaiheita nahan käsittely vaatiin
eli parkitseminen raakavuodasta käyttökuntoon. Mestari Raitio kertoi, että työ-
vaihe nahkaa kohti vei aikaa luonnonparkkeja – kuusen ja pajunkuorta käyttäen -
7-8 kuukautta. Kemikaaleilla sen sijaan syntyi valmista jopa 14 vuorokaudessa.
Molempia valmistustapoja käytettiin riippuen nahan käyttötarkoituksesta.

Mieluiten nahkurimestari käytti luonnonparkkeja, joiden saatavuus oli kuitenkin
hankalaa. Mainittakoon, että muutamat kylän pojista veivät keväisin irroittamaansa
pajun kuorta Raitiolle parkkiaineeksi.

Saadaksemme kuvan parkitsemisen hankaluudesta ja sen vaatimasta kovasta
ammattitaidosta, kerrottakoon lyhyesti sen eri vaiheet.

Raaka vuota liotetaan aluksi useammassa vedessä, jonka jälkeen se liotetaan kalkki-
seoksessa. Tällöin irtoaa karva ja lika, nahan samalla paisuessa. Karva ajetaan pois
kaavilla ja nahka pestään, jonka jälkeen siitä leikataan liha pois. Pinta puhdistetaan ja
kaikki neutralisoidaan erilaisilla kemikalioilla. Varsinainen kypsennys tapahtuu altaissa
aikaisemmin mainituilla parkkiaineilla.
Parkitusvaihe kestää noin 4,5 kuukautta. Parkitsemisen jälkeen nahasta puristetaan
vesi pois ja pinta rasvataan. Seuraavassa vaiheessa, joka on kuivatus, nähdään sitten
nahkoja vieri vieressä orsilla ja siitä lienee peräisin sanontakin – tavataan nahkurin
orsilla.
Kuivatuksen välillä nahka kastellaan ja oijotaan sekä jälleen kuivataan. Toisen kuiva-
tuksen jälkeen on vuorossa värjäys ja rasvaus sekä jälleen oikominen ja kuivatus.
Loppupuhdistus ja pehmennys päättävät monivaiheisen käsittelysarjan. Joka hetki
tulee mestarilla olla tiedossaan kemikalioiden oikeat laimennussuhteet, niiden vai-
kutus ja käyttöaika, jotta jälki olisi hyvä.

Nahka on käsittelyn jälkeen valmista tehtäväksi käyttötarvikkeiksi tai myytäväksi
sellaisenaan kulutukseen, Kun keskikokoinen lehmänvuoto on laajuudeltaan 33-40
neliöjalkaa, saadaan sen keskihinnaksi 3000 markkaa. Erikoisnahoissa, kuten esim.
krominahoissa ovat käsittelyvaiheet toiset ja hintakin korkeampi.
-

kuorinahkuri.jpg

     Wille Malmbergin nahkurinliikkeen liikekuori vuodelta 1929. Postimerkissä Hausjärvi -kyläleima.


Varkaus Wille Malmbergin nahkaverstaaseen 1907

Hämeen Sanomissa 11.10.1907 olleen jutun mukaan oli Wille Malmbergin lukitusta
liiteristä varastettu erilaista nahkatavaraa.
Hävinnyt oli mm. 7 puolikasta pohjanahkaa, joista 1 oli hirvennahasta valmistettu,
13 paria saappaanvarsia, 2  mustaa vuotaa, joissa numerot 607 ja 685 sekä kirjoitus
"R. Mäenpää, Ryttylä".
Varastetun tavaran arvo oli 400  markkaa. Varkaasta ei jutun mukaan ollut mitään
tietoa.

                         
_____________________________________

Tiedot:  lehtiartikkeli sekä Lasse Toivolan julkaisut.